No niin, eipa sitten tullut ihan hirvean useasti kirjoitettua tanne hallikaudella. Liikaa opiskelua, ei kai siina mitaan. Pitaisi varmaan vahentaa tahtia mutta tarkoitus olisi paasta joskus poiskin taalta.

Muutamat sanat halleista. Jokainen kisa oli positiivinen ja aikaisempiin kausiin verrattuna huomattavasti parempi. Mailin ennatys olisi voinut olla aavistuksen parempi silla jain kahdeksan sadasosaa ensi viikonlopun NCAA:n II-divarin mestaruuskisoista rannalle. Aikaani lisattiin tasoittavana kahdeksan kymmenysta, koska juoksin aikani kallistetulla halliradalla, samaan aikaan kallistetuilla radoilla Coloradossa ja New Mexicossa juosseet saivat jopa kymmenen sekunnin aikahyvityksen korkeasta ilmanalasta. Ei kai vci muuta sanoa noihin paikallisiin saantoihin kuin - This is America. Ja mestaruuskisoihin otettiin 14 juoksijaa ja ilman vahennyksia aikani oli kymmenenneksi nopein niin ei silti riittanyt. Mutta saapahan parannella viime aikoina kipeytynytta penikkaa ja keskittya ulkokauteen, mika todennakoisesti alkaa jo maaliskuun lopulla.

Tuossa listat maililta, Kevin Gillin jalkeen pistettiin lista poikki, vaikka oikea juoksemani aika oli 4.11,76..:

  1  Aaron Braun                   Jr Adams State         4:03.85 
  2  Brian Medigovich              Jr Adams State         4:05.76 
  3  Daniel Kirwa                  So Harding             4:06.16 
  4  Mack McLain                   Fr Co. Mines           4:07.28 
  5  Ruben Sanca                   Sr Mass-Lowell         4:08.17 
  6  Reuben Chebon-Mwei            Jr Adams State         4:08.92 
  7  Julius Nyango                 Sr ACU                 4:09.93 
  8  Ryan McNiff                   So Adams State         4:10.43 
  9  Jeff Weiss                    Sr Slippery Rock       4:10.53 
 10  Florian Theophile             Jr Adams State         4:10.61 
 11  Tyler Pennel                  So Western St          4:11.06 
 12  Joey DeWitt                   Sr Mass-Lowell         4:11.27 
 13  Angus MacDonald               So Mass-Lowell         4:11.83 
 14  Michael Pierce                Sr SW Baptist          4:12.26 
 15  James krajsa                  Sr Minnesota St        4:12.29 
 16  Kevin Gill                    So Stonehill           4:12.47
----------------------------------------------------------------- 
 17  Aki Nummela                   Jr Mo Southern         4:12.56 
 18  Drew Soucy                    Jr Adams State         4:12.87 

Viikko on koulua muutenkin jaljella ja sitten viikon korkeanpaikan leirille Spring Breakille Dallasiin lomailemaan ja lataamaan vahan akkuja.

Muista kisoista sen verran etta Konferenssi meni joukkueelta todella surkeasti. Kestavyysjuoksujen piti olla meidan valtti, mutta 3000m ja 5000m:lta tuli vain kaksi kuudetta sijaa. No, nyt sitten coach pisti pyorat vanhaan malliin ja katsotaan miten tuo muutos tuo tuloksia. Omalta osalta mitaan muutoksia ei tarvitse tehda, jatketaan samaan malliin niin hyva tulee.

Palataan nyt vahan useammin...:P

No niin....uudeksi vuodeksi tein lupauksen, etta kun ensimmainen jaamyrsky Jopliniin tulee niin palaan kirjoitusalustan pariin. Sen pitaisi alkaa naina hetkina, toivottavasti treenin jalkeen tosin, muuten ohjelmassa on todennakoisesti reilun tunnin verran kiertamista 200metrin rataa ympari.

Uusin myos sivuston ulkoasun paluun kunniaksi. Siita nyt ei hirveasti ole mitaan sanottavaa. Saatan jopa uusia sen kohtalaisen nopeasti uudestaan. Mutta nyt olisi tarkoitus kirjoitella useammin ja pienemmissa patkissa teksteja.

Joululoma sujui mukavasti Suomessa, niin treeni- kuin rentoutumismielessa. Ei siihen ulkomaanleireja tarvinnut, kun paloheinan ja Pirkkolan seudut olivat sulina. Tuli Paloheinan makea rullattua ylos useammankin kerran joten jos sielta loytyisi potkua tulevaan kauteen. Jopliniin ajelehdin kaksi viikkoa sitten sunnuntaina oltuani NYC:ssa muutaman paivan ajan. Kavaistiin mm. katsomassa Harkarodeon GP-kisaa Madison Square Gardenissa...oli todellista Punaniskamenoa, mutta tuntui kotoisalta - monet olivat tulleet haranselkaan istuskelemaan Missourista asti. Kahdeksan sekuntia piti pysya kyydissa ja tuomarit arvostelivat pisteita...tuli ehka hieman makihyppy mieleen, tosin osallistujia oli useammasta maasta, ainakin Australiasta, Brasiliasta, ja Jenkkilasta. NYC:sta lennettiin Kansas Cityyn, ja oltiin lentoa valittaessa maksettu muutama dollari enemman nopeammasta lennosta...lentohan sitten venyi viidesta tunnista 15 tuntiin, joten pahempi Jet lag oli paalla NYC:sta Kansas Cityyn lentaessa kuin Helsingista NYC:iin...

Treenailusta otin vahan Jet Lag-vapaata ja aloittelin viikko sitten VK:lla jota seurasi ratatreeni, pitkasta aikaa aina niin ihanalla latyskaisella 200 metrin baanalla, vahan oli pohkeet treenista lauantain kisassa jahmeana. Treenina vetelin 2x(1000m-800m-400m)+6x200m...tuommoinen kohtalaisen kevyt eka treeni. Ja mailin kisaa vedeltiin jo siis lauantaina Arkansasissa. Verryttelyni aikana siirtyivat ns. Rolling Scheduleen ja kisa olikin sisaan tullessani 20min aikaistunut, suoraan piikkarit jalkaan ja viivalle...siihen nahden kelpo menoa 4.14,85. Coach oli tyytyvainen koko rempan panokseen: perjantaina kaikki nelja vitosen jannua alle 15.10 ja kasilla teki Derek Wright ennatyksensa 1.56,70...viikko sitten meni viela 2.01.

Saatiin uusi jamppa mukaan joukkueeseen. Tuli Oklahoma Statesta Josua Mathis. OSU:lla on sen verran kova jengi ettei mahtunut poika edustamaan koulua missaan vaiheessa 1,5vuoden aikana siella. Veti kuitenkin 18v. viime kevaana 9.10 esteet ja jo lukiossa 17-vuotiaana kaksi mailia 9 minuutin nurkille, saa nahda minkalaiseen iskuun paasee, ei nyt viela ihan teravimmillaan...juoksi nyt 15.10 ekassa vitosen ratakisassaan koskaan.

Oklahoma Statesta viela sen verran, etta oli Arkansasissa huikeaa menoa 18-vuotiaalta German Fernandezilta...3.56 maili ja naytti etta jannu on kuin lenkilla, myos toiseksi tullut Dorian Ulreyn 3.57 on ihan kelvollinen. Mutta saa nahda mihin Fernandez viela ehtii...sita odotellessa voi ajan kuluksi katsella OSU:n yhden treenin viime maastokaudelta tuosta linkista, mukana mm. Ryan Vail ja German Fernandez:

www.flotrack.org/videos/speaker/635-german-fernandez/78340-episode-7-ok-state-cowboys

Palataan!

Pitkä matka on kuljettu läpi syksyn maastokilpailuiden, ja kauden huipennus lähestyy.

OSU Jamboreen jälkeen oli kolme viikkoa väliä ja MIAA Konferenssin mestaruuskilpailut. Siitä kaksi viikkoa South Central Alueen mestaruusmaastot ja taas kaksi viikkoa ja kakkosdivarin mestaruusmaastot.

Konferenssi oli joukkueelta heikko esitys. Ykkösjyrä Brennan Benkert ravasi kakkoseksi, mutta meikäläisellä ja Jarkolla ei paras päivä ollut, ja sijoitukset olivatkin sen mukaiset 12. ja 13. Joukkueena olimme kolmansia SBU:n ja Pitts Staten jälkeen. Tämä oli 2000-luvulla toinen kerta kun konferenssin mestaruus ei matkaan tarttunut. Omalle osalle Konferenssi toimi tietynlaisen kauden käännöskohtana: sitä ennen vasen pohje oli reistaillut ja antibiootit yskimiseen syöty ja sen jälkeen pystyi treenejä taas alkaa tehdä. Kaksi viikkoa sitten juostuissa Regionalseissa Texasin San Antoniossa oli meno jo asiallista, ja joukkueemme selvisi mestaruuskilpailuihin eli kolmen parhaan joukkoon ainoastaan Kenialaisia vilisevä Abilenen joukkue edellämme. Voitimme myös selvästi Konferenssimme muut joukkueet ja Konferenssimme mestari SBU tippui kisakoneesta häviten Pitts Statelle ainoastaan yhdellä sijoituspisteellä. Oma juoksu oli rentoa ja hyvää ja tuloksena 14. sija ja kelvollinen aika 32.11 kovalla ja mutkikkaalla reitillä.

Kaksi viikkoa on taas kulunut ja San Antonion kuuma keli ja Riverwalkit ovat vaihtuneet Pennsylvanian lumisateeseen ja pakkaseen. Reitti ei myöskään ole aivan samaa luokkaa kuin Texasissa. Tänään koeajossa reitti oli kymmenen sentin lumikerroksen peitossa ja vihmova tuuli raastoi naamaa ja hengitystä. Pariin vuoteen käytännössä lunta ei ole hirveämmin näkynyt jos ei Joplinin ajoittaisia jää-ja lumimyrskyjä lasketa mukaan. Lumi tuntui hetken jopa eksoottiselta ilmiöltä. Muut pojat eivät suostuneet ottamaan pitkiä trikoita mukaan kun uhosivat varmasti juoksevansa shortseilla ja valittelivat kuinka neitejä olimme Jarkon kanssa pakatessamme pitkää trikoota kassiin. Mutta kummasti Coach joutui tänään suuntamaan urheilukauppaan ostamaan koko joukkueelle pitkää päälle kun pojat valittelivat hienoista kylmyyttä tuulikertoimen nostaessa lämpötilan -12 C. Myös mm. Southern Floridan Kenialaisvahvistuksilla näytti olevan hitusen ongelmia suomalaisissa olosuhteissa päivän verryttelyssä.

Huomisessa kilpailussa joukkueellamme ei hirveitä menestysmahdollisuuksia tule olemaan, koska neljä seitsemästä ovat vasta freshmaneita, eli ensimmäisen vuoden ravureita. Ensi vuonna jos vain saadaan kaikki pidettyä kasassa voidaan jo haaveilla kaikkien aikojen parhaimmasta sijoituksesta eli kuuden joukkoon. Ykkössuosikeita ovat kenialaisten voimalla etenevä Abilene, Alamosan karhut Adams State, Western State, puolalaiskenialaisyhdistelmä Harding ja Chico State, jonka riveistä löytyy kisojen suurin suosikki juuri ammattilaispäätöksen tehnyt Scott Bauhs, joka menneellä kaudella oli Amerikan neljänneksi nopein kympin menijä 27 ja puolen ajallaan. Bauhs ja Chico State joutuivat mielenkiintoisen paikan eteen Regionaleissaan kun he joutuivat kuuden kilometrin jälkeen lopettamaan kilpailunsa järjestäjien reittivirheen takia ja aloittamaan kympin kilpailun täysin alusta. Tuossa linkki Bauhsin blogiin flotrackissa www.flotrack.org/blogs/blogger/xcrun04/5081-regionals-fiasco-and-one-more-race.

Mutta joka tapauksessa kausi tulee päättymään lauantana ja sen jälkeen on edessä pieni loma ja ehkä joku thanks giving juoksu Chicagossa, koeviikko ja sen jälkeen Suomeen parantelemaan haavat kohti halli- ja, erityisesti, ulkoratakautta varten.

Stampede ja OSU Jamboree ovat nyt takana, ja molemmat olivat aika samanlaisia raveja. Kunto on selvassa nousussa ja hyvat kilometrimaarat nakyvat selvasti kehossa. Viimeisen viikon vaivannut yskanpoikanen kun viela lahtisi pois, niin sitten ei olisi kuin pienta herkistelya vaille kunto jolla kehtaisi jo lahtea kunnon kisoihin.  Tana viikonloppuna olisi Border Wars maastokisa, mutta saatiin Jarkon kanssa jaada Jopliniin treenailemaan, joten muut lahtevat rajasotaan ja me keskitytaan jo kahden ja puolen viikon paasta odottavaan Konfrenssin maastokilpailuun. Siita eteenpain kausi jatkuu kahden viikon syklein....ensiksi aluemestaruudesta kamppaillaan Regionalseissa San Antoniossa, Texasissa ja jos joukkue paasee siella kolmen joukkoon niin kausi jatkuu Pennsylvaniassa Slippery Rockissa Divisioona II:n mestaruuskisoissa. Talla hetkella koulumme on rankattu kakkoseksi edellaan vain Abilene Christian, mika on moninkertainen kakkosdivisioonan mestari, joka luottaa vahvasti Afrikkalaiseen juoksuvoimaan...tosin viimeisen neljan vuoden maastomestari Nicodemus Naimadu (rikkoi muuten Pren NCAA:n ennatyksen maastomestaruuksissa vuosi sitten, tosin 2-divisioonaa) ei ole enaa mukana. Talla kertaa ensimmaista kertaa saattaa joukkueesen mahtua myos amerikkalaisedustusta.

Hieman palataan viela OSU:n Jamboreehen. Oli mukava ottaa ensimmaista kertaa myos Mortenin kanssa yhteen...tosin yhteydenotto jai ainoastaan hetkelliseksi, kun havaitsin 300 metrin jalkeen Mortenin vierellani - tuon jalkeen en enaa poikaa missaan noteerannut, muutenkin reitti oli sellainen etta paastettyani Jarkon n. 5-10 sekunnin karkumatkalle, en hanta oikeastaan missaan vaiheessa edes nahnyt enaa... Mutta Mortenin juoksu oli erinomainen ja jaksan vain ihmetella jos ei nailla naytoilla kelpuuteta paikkaa mahdolliseen EM-maastomiehitykseen. Taso maastojuoksukilpailuissa Jenkkilassa kuitenkin kun on aivan eri planeetalta kuin Euroopassa, jos nyt ei aivan huippukisoja lasketa mukaan, joten 13. sija tamanlaisessa kilpailussa on erittain kova suoritus. Ja suurin osa naistakin juoksijoista lopettaa uransa saman tien yliopistouran loputtua.

Mitaan muuta ei ole tapahtunut...Ilmasto Joplinissa on erinomainen syksylla treenaamiseen...jatkuvalla syotolla on n. 20-30 astetta lamminta ja tuuletkin toistaiseksi ovat pysyneet poissa...eikohan niista paasta nauttimaan kun kevatkausi jalleen alkaa... Coach on ollut harvinaisen leppoisalla paalla eika uudetkaan tulokkaat hirveasti ole huutoja saaneet.

Uusi asuntokin on toistaiseksi kestanyt ihan hyvin, tosin jo kaksi kertaa muutamaan viikkoon on ylakerran viemarit vuotaneet suoraan vessaamme...joten hienoista valumista katosta on ollut havaittavissa.

Nelja viikkoa piti asua kavereiden nurkissa ennen kuin paasi vihdoin muuttamaan omaan kamppaan. Joten nyt alkaa vahitellen hommat paasta uomiin ja paasee kirjoittelemaankin.

Kaikenlaisia huonekaluja on rahdattu huoneistoon ja viela aika sekainen se on, kuulemma meikalaisen vaatteita enimmakseen on viela lajittelematta, mutta tunnetusti siistina ihmisena en nae asiaa aivan samalta kantilta. Mutta ainakin tilaa on nyt ihan kunnolla, mita nyt hieman perusjenkkilainen kokolattiamatto iljettaa hiukan mutta eikohan siihenkin totu. Ennen kuin me muutettiin kyseiseen asuntoon niin siina asui joku intialainen perhe, joten odotukset vahvaan curryn hajuun vellomassa asunnossa olivat olemassa, mutta iloiseksi yllatykseksi curry ei tainnut kuulua heidan ruokavalioonsa.

Treenit ovat sujuneet toistaiseksi varsin mallikkaasti...enimmakseen jonkin verran maaraa ja viimeisen parin viikon aikana jo muutama kovempi treenikin. Yhteensa juoksua on kolmessa viikossa tullut noin 400 kilometria, mika on meikalaiselle ihan ok maara. Talla viikolla kaytannollisesti katsottuna ensimmainen kilpailu lauantaina kun kotiradalla kaydaan Southern Stampede maastokisa, yksi taman alueen suurimmista. Kylla siina tanner tomisee kun 700 lukiolaista starttaa matkaan hetki meidan kisan jalkeen, johon siihenkin ilmoittautunut noin 450 juoksijaa. Meidan joukkueen iskukykya heikentaa viime maastokauden ykkospyssyn todennakoinen puuttuminen ja iso osa menestyksesta talla kaudella roikkuukin minun, jarkon ja Brennan Benkertin harteilla, koska kaytannossa muut juoksijat ovat ensimmaista vuotta yliopistosta eika odotukset sinne suuntaan ole hirmuisia. Tosin ainakin kolmella heista nayttaa olevan jonkinlaista potentiaalia juosta talla kaudella hyvia tuloksia. Benkert sen sijaan on kovassa kunnossa, ja jarkon kunnon nyt kaikki varmaan Suomessakin tietaa varsin maukkaaksi.

Itsella on viela selva nousukunto paalla tuon kuukauden tauon jalkeen...nyt tosin viimeiset pari paivaa aika vasynytta ollut. Muuttaminen ja jotkut kouluhommat vieneet vahan younia vahemmaksi, mutta siksi taytyykin tassa raahata itsensa pitkille paivaunille...

Joplinin syksy ollut viime syksyyn verrattuna sateisempi ja juoksijoille inhimillisempi...viime vuonna kun maastorata oli kova ja hyva juosta niin tana vuonna se kasvaa varsin tuuheata heinaa ja vihreakin se on eika palaneen keltainen kuin vuosi sitten. Joten aivan niin nopeassa kunnossa Stampedea varten rata ei ole, tosin coach tekee kaikkensa etta rata on silpoinen ja todennakoisesti nuohoaa viimeisen paivan kynsienleikkurin kanssa rataa ympari silpomassa ylipitkat ruohonkorret.

Niin ja kavinhan muuten viime perjantaina kisaamassakin. Tosin tarkoitus oli auttaa ensimmaisen vuoden opiskelijoita/juoksijoitaeli freshmaneita pysymaan pakassa eli yhdessa kasassa. Jenkeissahan tunnetusti uskotaan pakassajuoksun voimaan ja siina on pysyttava niin pitkaan kuin pystyy. Toinen coachimme teeseista on kova alkuvauhti...ensimmainen maili on runtattava aina suunnilleen viiteen minuuttiin vaikka ennatys olisi 5.30. Valilla sitten poimitaan viimeisilla maileilla taman yhtalon hedelmia: yksi freshmaneistamme, keta yritin kiskoa mukana avasi hyvin ensimmaisen mailin 5.03, mutta viimeinen veikin sitten 6.47, kun vertailuksi oma viimeinen maili meni 5.23...mutta siihen asti poika kannassa pysyi. Tama kisa oliCentral Missourin yliopistossa, ja se vetaistiin siis vain vahan kovempana treenina. Jarkkoa ei viela irti paastetty, mutta itsella se tuntui varsin hyvalta kisalta ja tuntumakin ihan hyva. Mutta nyt alkaa sen verran vasyttaa etta pitaa menna...tuossa alla viime vuoden stampeden tulokset, silloin mukana noin 350 ukkoa. Palataan.

Southern Stampede 2007: